Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa

Viime kerrasta on vierähtänyt jo tovi. Mistähän sitä alottas, pää lyö tyhjää.

Uuden vuoden suunnitelmat meni uusiks tai eikai meillä mitään isompaa ollu suunniteltuna, mutta Jari ei taida ehtiä ku vasta ihan illalla meille. Sen serkku menee naimisiin, ompahan ainaki päivän valinnu. ;D En tiiä mitä keksin sitte itelleni, synttäripäivänä yksin kotona. No mutta ei se ainakaa murehtimalla parane. 

Huomenna ois tarkotus käyä ottaa passikuvat ja sitte kipittää niiden kans poliisilaitokselle, että saisin sen passin. Helmikuun kuudes päivä, lähtee lento Oulusta kohti Teneriffaa.♡ Ihanaa päästä sinne lämpimään viikoksi! Ainut vaan että Jari jää tänne kylmään Suomeen, tekis mieli ottaa se matkalaukkuun mukaan! 

Joulun aika oltiin Vuokatissa. Viimeviikon sunnuntaina pakattiin ja lähettiin ajamaan kohti Vuokattia, haettiin Veera matkalta mukaan ja voi että meillä oli hauskaa! Päästiin mökille ja ruvettiin purkamaan tavaroita, lakkasin Veeran kynnet, pelattiin lautapelejä, syötiin, ooteltii että Nonna, Antti, Maija ja Kalle pääsee perille kans.  Tiistaina heti aamusta aloin värkkäämään Veeralle kiharoita ja niistä tuli hyvät vaikka itse sanonki! Torstaina Maija herätti mut ennen kahdeksaa. Rupesin heti ihan intona pakkaamaan! Meidän oli tarkoitus että lähetään kahden aikaa. Mutta siellä tais olla pari muutakin innokasta kotiin lähtijää ja jätettiin mökki jo ennen yhtätoista. Oltiin kahdelta kotona, soitin heti jarille ja  en kerenny kissaa sanoa, nii Jari oli jo täällä. Kyllä siinä sitte itku pääsi. Tuntu että olin ikuisuuden pois. Torstaista lähtien Jari on ollu täällä ja nyt kun se on kotona (tai Ylivieskassa..) niin tuntuu jotenki nii yksinäiseltä olo.. 

Nyt tähän voi lopettaa jos ei jaksa lukea meidän tulevaisuudesta.. 


Mulle tuli äskön semmonen kummallinen himo kahtella hääpukuja. Ja kuuntelin häävalsseja ja kyllä, mulla on nyt kaksi, mistä se sitte valitaan!  Tiiän että aika kaukasta, mutta silti niin lähellä. Ehkä enää kolme vuotta ken tietää.(; Ootan niin paljon sitä että valmistun koulusta, saan työpaikan ja voidaan ruveta rakentaan sitä meidän omaa kotia. Kotia jonka saan sisustaa ihan ite, kotia joka on ihan ite suunniteltu, kotia joka on rakkaudella tehty ihan ite. En voi ees kuvitella sitä hetkiä ku saadaan pitää tuparit ihan omassa kodissa! Ootan sitä päivää ku kuuta nousevaa, että varataan kirkko ja ruvetaan suunnittelee häitä. Ja tottakai ne lapsetki haluan aika nopskaa sen jälkeen. 

Torstaina kun tultiin kotiin. Jari tuli, se istu meidän sängyn reunalle, menin sen syliin. Tuli kummallinen olo. Tajusin että ihan oikiasti istun ihmisen sylissä, joka rakastaa mua. Mun sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Katoin vaan ulos ja hymyilin. En kuullu mitään, en sanonu mitään, en aatellu mitään muuta kuin meitä. Sillä hetkellä tunsin sen sisimmässäni, että rakastan Jaria niin paljon että en ikinä päästä siitä irti, en ikinä halua erota. Haluan Jarin kans yhteisen tulevaisuuden! 

Eilen mulla oli paha olla, en tuntenu oloa turvalliseksi kotona. Jari oli poikien kans. Sillä loppu puhelimesta akku, paha olo kasvo ku en saanu puhua enää Jarin kans. Ei mulle jääny muuta vaihtoehtoo ku pommittaa poikia ja en vaa voi sanoilla kuvata sitä tunnetta ku pojat pistää viestiä että "käy kohta aukasee Jarille ovi(:"  Olin jo nukahtanu ja luulin että ne vaan kiusaa, sitte rupes kuuluu mersun ääni ja auton ovi paukahti.. Sieltä se Jari kahden aikaan yöllä tuli, aika väsyneenä.. Pyysin jaria hakemaan mulle juotavaa ja kun se meni keittiöön koitti laittaa valoja, kuulu vaan iso pamahus. Keittiösä meni lamppu tosi pahasti rikki ja siinä samalla sitte sulake. Oon aina hirviän säikkynä Jarin suhtee, mua vaan kokoajan pelottaa että sille käy jotain… Jarilla oli lasi kädessä ku se meni keittiöön ja  ku tuli niin hiljasta, luulin että Jari sai sähköiskun ja se lasi hajos sen kätee ja menin pieneen paniikkiin. Pomppasin sängystä ylös ja toistin Jarin nimeä niin kauan että kuulu vastaus. Säikähin niiiiiin paljo että melkee itku pääsi, halasin Jaria ja mua pelotti kokoajan että se oli satuttanu ittesä.. Vielä nukkumaan mennesäki mua pelotti. Jari koitti selittää että ei tuommosesta voi saaja sähköiskua, mutta en minä uskonu, halusin vaan olla sen kainalossa niin kauan että nukahin. 

Aattelin taas vuoden viimenen päivä väsätä semmosen postauksen jossa on joka kuukaudesta jotaki! Nyt meen nukkuun, että jaksan huomenna herätä aikasi laittautuu! 

                                                                      Sinä vain, sinä vain
                                                            saat mut luottamaan
                                                            meillä on aikaa

                                                            Sinä vain, sinä vain
                                                            sinä vain, saat mut tuntemaan
                                                            että mä kelpaan

                                                            Sinä vain, sinä vain
                                                            saat mut taistelemaan
                                                            tuulimyllyjä vastaan ♡

                                                             Mutten mitään, en ketään
                                                             Alla ikivanhan auringon
                                                             En mitään, en ketään
                                                             Enemmän kuin sua  ♡

Raiteet jatkuvat maiseman taakse, ja metsiin kaukaisiin, ne on vieneet teidät toiseen kaupunkiin Jossa on vesitorni ja korkeat mäet, eikä aikuisten murheet paina, siellä muistathan sen, isä on susta ylpeä aina

Hyvää isänpäivää kaikki iskät!!

Ostin iskälle Dressmannilta lahjaks paidan ja se pääsi heti käyttöön ku lähettiin syömään(:

Aamulla heräsin hyvillä mielin ja menin sohvalle kattoo telkkuu. Iskä soitti ja sano et sen on pakko lähtä hirvenpyyntiin. No menin iha rauhassa suihkuun, laittauduin ja pakkasin tavaroita mukaan ja lähettii Veeran kans iskälle. Ei iskä ollu vielä tullu kotii ja ruvettiin kattoo pahat pojat leffaa, melkonen legenda!:D Iskä tuli kolmen aikoihin ja kysy et ollaanko syöty mitää. No eipä me oltu syöty ku leipää joten suuntana Kalajoki ja Mamma Leone. Namnam, oli hyvää. Sieltä ku tultiin kotiin, syötiin jälkkäriks Veeran tekemää juustokakkuu ja seki oli tosi hyvää. Katottii uutiset ja juteltii siinä vielä vähäse ja lähettiin Veeran kans äitille. Iskä anto vielä pari purkkia lihaa mukaan ja huomena oiski sitte tiedossa linnunpesä ruokaa, mums.

Mulla on huono omatunto ku en oo ollu iskällä yötä helmikuun jälkeen. Se vaan jotenki meni niin, ku Jari rupes olee viikoloput meillä yötä ja sit en uskaltanu viiä sitä iskälle. Tai no kyllä näitä selityksiä riittäs. Haluaisin mennä sinne yöksi joku viikoloppu, mutta ku ei iskä ois kuitenkaa kotona ja en usko että Jari sinne haluais yöksi tulla. Jaria muutenki ahistaa jos se joutuu olee tekemisissä pakosta vieraiden ihmisten kans. Ja jos raahaisin sen sinne yöksi, nii sillä ei ois hyvä olla. Viikoloput tuntuu olevan nii lyhyitä, että haluan olla vaan Jarin kans. 

 Juha Tapio - Ratapiha

Rakastan sua iskä! <3 

Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan. Minä maiset murheeni unohdan, sinisilmiis kun katsoa saan.

Skipatkaa tää postaus, jos ei kiinnosta taas kuunnella mua ja mun Jari höpötyksiä. 

Rupesin tossa äskön miettimään, että mitä jos en ois ikinä löytänytkää Jaria..? Oisinko nytki pää kolmantena jalkana menossa joihinki bileisiin? Kiinnostasko mua koulu enemmän vai vähemmän?
Sitä on mahdotonta tietää.  Jos totta puhutaan, en ees haluais tietää, missä olisin ja kenen kanssa tällä hetkellä.  

Kohta loppuu vuosi 2013. Tapasin Jarin kunnolla helmikuussa. Se tuntu iha oudolta, ihan ku oisin ollu jossain unessa. Jarin oli ku luotu mulle. Muistan ne maaliskuun illat, ku eilisen. Joka ilta ku jari tuli yöksi, itkin salaa. Itkin sitä, kuinka se mut viikon tai kuukauden päästä jättää ja sanoo, että oon ollu sille pelkkä laastari. Joskus Jari heräs ja kysy et mikä on?  No eihä se mua tuntenu sillon vielä kunnolla ja koska nukuin siihen selin, nii helppoha sille oli sanoo et mulla on vähä vaa flunssanen olo.. Itkin myös kaikkina muinaki iltoina ku olin yksin. Ensimmäiset kaks kuukautta oli mulle iltasin semmosta tuskaa, että pelkäsin iltoja, en halunnu että tulee yö. Puhuttii tosi paljo puhelimessa Jarin kans varsinki just ennen nukkumaan menoo.

Kuukaudet kulu ja meidän suhde muuttu kokoajan vakavemmaksi. Jari rupes esittelee mua sen sisaruksille, minä käytin sitä iskällä näytillä. Jari rupes olee arkena yötä, viikoloput kokonaan. Kaikki vaan tuntuu niin täydelliseltä.  Jari on tehny mun vuodesta täydellisen. Tammikuusta en muista mitään muutaku et olin sairaana, ravasin lääkärissä ja söin antibiootteja. Muuten koko vuosi, on ollu aivan taivaallista Jarin kanssa.

Kesällä ku makasin monta päivää oyssisa ja sieltä ku pääsin, olin ihan kuollu. En ollu syöny kolmeen päivään ku jonku 4 leipää ja yhen jogurtin. Kaiken nesteen sain tipan kautta, koska en pystyny juomaan niin paljoa, mitä mun ois pitäny. Selkäydinpunktion jälkeen makasin seuraavat 2 viikkoa. Jari siltiki näytti, että se rakastaa mua. Se kävi kahtoo mua ainaku vaan voi. Äitillä alko just pahimpaan aikaan työt. Sinä yönä ku jouduin sairaalaan, äiti oli alottanu samana päivänä työt. Mulla oli tosi kovat lääkitykset. Söin 11 tablettia päivässä. Kukaan ei vaan voi tajuta, kuin kauhiaa on kärsiä selkäydinpunktion jälkeisestä pää kivusta, ellei sitä itse ole kokenut. Jos meinaakaan nousta ylös, oksettaa ja tuntuu et pääsä räjähtää pommi. Mutta se oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä käyä kusella tai koittaa mennä yksin suihkuun. Suihkuunki ku meni, nii saatto siinä kymmenen minuutin aikana oksentaa sen 3-4 kertaa. Syöminen oli vaikiaa, en pystyny todellakaan nousemaa syömään ja sillon mun ruokahaluki oli jossai kivenalla. Muistan kuinka huolissaa Jari oli musta. Se istu meijän sängyn reunalla ja koitti syöttää mulle pilttiä, banaania ja kaikki mitä ei tarvinu purra, ainakaan paljo. En syöny paljo mitään. Lääkkeet kai multa kaiken ruokahalunki vei ja luulin tietäväni et jos pistän jotai muuta ku lääkkeitä suuhun, oksennan ne ulos. Jari huolehti musta niin kauan ku vaan tarve vaati. Joka yö se heräs antaa mulle lääkkeet, se teki kaiken että mulla oli hyvä olla. Jos jaria ei olis, oisin joutunu jäämään sairaalaan koska kukaan muu ei ois voinu huolehtia musta 24/7. Kukaan ei voi ikinä tajuta kui kiitollinen ja onnellinen oon Jarista.

Oulun reissun jälkeen, ei menny kovin kauaa, että olin taas sairaana. Mulla oli kuumetta 40 astetta.. Se veti musta viimesekki mehut, makasin vaan sängyssä. Välillä mulla oli kolme peittoo päällekkäi ja välillä valitin kuumuutta. Syöminen oli taas kerran tuskaa. Ekan päivän makasin yksin kotona, sitte en enää yksin kertasesti saanu ees ihtiäni jääkaapille hakee ruokaa, joten oli pakko soittaa Jari taas passaa mua. No Jari passas mua aivan kokoajan. Se syötti mulle pilttejä, koska olin nii voimaton että en jaksanu pureskella yhtään. Mää vaan makasin. Sillon mää tajusin että jos en saa nestettä alas, joudun takas sairaalaan ja tippaan. Äiti aina aamusin teki listan, mihin aikaan mulle saa antaa lisää lääkkeitä, paljoko pitää tiettyyn kellonaikaan olla pillimehuja juotuna. Äiti huolehti kaikesta mistä vaan pysty ja  oli niin kiitollinen Jarille että se taas passas mua ja mun ei tarvinu lähtä sairaalaan. Luulempa että oisin tuollonki joutunu sairaalaan, ilman Jaria. Ihan vaan sen takia, että en pystyny ite ees nostaa pillimehua..

Loppuviikosta mulla rupes kuume hellittää ja Jarilla se tauti sitte tuli päälle. En menny kouluun koska halusin hoitaa Jarin ja korvata ees vähä, sitä kaikkea mitä se oli mulle tehny. Jarilla oli yöllä aina pahimmillaan kuume ja ainaku kuume laski se hikoili niin paljon että sängy oli iha märkä. Halusin että Jarilla on paras mahollinen olla ja päästin sen mun puolelle ja menin ihte Jarin puolelle. Tein kaikkeni että sillä oli hyvä olla. Aamulla oli aina se lakanan vaihto rumba ja se ei oo mitää hauskinta touhu koska meillä on toi tupla täkki. Mutta minä en pistäny vastaa, oliha Jari jo kaks viikkoo sen tehny joka aamu.. Jarin äiti soitti ja kysy et tulisko se kotia sairastamaan. Jari oli niin väsyny ja huonovointine, että sen viimesetki voimat ois menny siinä, ku sen ois pitäny pukia tuhosti vaatteita, mennä autoon ja kotiin.
Sitte kukapa sille ois yöllä vaihtanu lakanat tai aamulla? Se jäi vielä yheks yöksi ja päiväksi mun passattavaksi. Mun mielestä se oli järkevin niin, koska minä kuitenki olin se joka oli koko vuorokauden ympäri jarin käytettävisä. Ja mua rupes mietityttää että jos se ois menny kotiin niin ei Jari ois jaksanu huutaa toiseen päähän taloo et tuokaa lääkettä, mulla on nälkä, lakanat pitää vaihtaa. En halua mitenkää ylistää itteeni ja halveksua muita, mutta kuitenki mää olin aivan koko vuorokauden ympäri Jaria varten. Koulusta tuli paljo poissaoloja, mutta sillon en aatellu sitä yhtää, koska Jari on kuitenki se maailman tärkein mulle.

Nyt ollaan molemmat oltu ihmeen kauan terveenä ja hyvä niin. Meillä on jarin kans kaikki niin hyvin! Haluaisin vaan nukkua joka ilta jarin kainalossa ja joka aamu herätä jarin vierestä. En tiiä mitä tänäki aamuna oisin tehny jos Jari ei ois ollu vieresä.. Näin taas painajaista sodasta. Olin aamulla pyöriny ja porkinu ja hokenu jotai ei saa, ei älkää, eiii ja heräsin siihen ku jari oli nostamassa mua syliin. En enää sen jälkee halunnu nukkua joten herättii sitte puoli yheksältä ja katottiin salkkarit katsomosta. Käytiin iskällä ja katottiin leffoja, nukuttiin päikkärit ja puhuttu kaikesta taivaan ja maan välillä.

Haluaisin jo iha hirveeesti muuttaa Jarin kans yhteen. Mutta toisaalta ois kiva asua kotona niin kauan että on opiskelut loppu, mutta tuntuu toivottomalta oottaa sitä että Jari täyttää 18. Mutta kaikki aikanaan ja mitehä sitä joskus tullu ihtekki sanottua, että hyvää kannataa odottaa(;  En tältä maailmalta muuta oota ku että Jari on aina mun, muutetaan yhteen, mennään joskus kihloihin ja naimisiin. Saan lapsia jotka syntyy terveenä.

Kuvat on otettu weheartit.com

Ensimmäisellä askeleella ajattelin vain sinua. Toisella kuuntelin sinua. Kolmannella otin kädestäsi kiinni. Neljännellä katsoin sinua silmiin. Viidennellä uskoin meihin. Kuudennella suutelin sinua. Seitsemännellä sanoin sen vihdoin. Kahdeksannella sinä hymyilit. Yhdeksännellä halasimme, kymmenennellä olimme yhdessä.
Jari rakastan sua, nyt ja aina!♥

Hullu sä et ole mutta joskus sitä romahtaa kivipohjaan

 Janna - Sä et ole hullu

Viikko sitte viikonloppuna meillä oli pienimuotonen sukukokous. Illalla sit jäin ammaksi nuille kahelle ihanuudelle. Meinas vaan vähä väsyttää ku kelloja käännettii ja sen ansiosta baarit tunnin myöhempään auki. Kalle oli sairaana ja sitä  yskitti yöllä tosi paljo ja tutti aina tippu ja itkuha siinä tuli. Se ei halunnu nukkua matkasängyssä ja nukutin sen syliin, mutta sepä oli ovela ja nykäs mun hupparin narusta ainaku meinasin laskee sen takas sänkyyn.:D Se nukku jonku kaks tuntia mun sylissä ja istuin sen kans sohvalla ja kahtoin ihte telkkaria. Sen jälkee se oli niin syvässä unessa et sain sen ujutettua takas sänkyyn. (: 

Viime viikonloppu oli ihana. Meillä alko Jarin kans viikoloppu jo torstaina ku Jari tuli tänne. Torstai oltiin kotona, perjantaina kylällä ja lauantaina Jari kävi kavereidensa kans jossain ja mä olin kotona. (: 

Viikoloppuna me saunottiin, tehtiin ruokaa ja kahtottii leffoja. Oli niiin rentouttavaa että voisin ottaa vaikka heti uusiks! 

Sunnuntain leffa herkut. Mää en tykkää kovinkaan monesta nuista, mutta Jari  rakastaa melkee enemmän ku mua, joten meillä ei oo pelkoo et jäis pahoja konvehteja. ;d

Kätevää(; 

Nyt sitte asiasta aivan kukkaruukkuun.

Cheek - Vihaajat vihaa  Pistäkääpä tuo biisi soimaa nii pääsette vähä paremmin asian sisään. 

  

Kertokaa mulle, miksi pitää mennä laittaa kuvia ryhmiin, joissa ei oo kuvissa esiintyviä henkilöitä..? Tottakai niille on sielä kiva nauraa, mutta aatteleeko kukaan miltä niistä tuntuu jotka kuvissa on? 

Nii'i eipä aattele ei. 

Tänään sain tietää että mun entinen paras kaveri on levitelly musta kuvia. Se tuntu ihan kauhialta. Oon joskus luottanu siihen ihmiseen tosi paljo ja oltii ku paita ja peppu ja kuvia kyllä löytyy puolin jos toisin.  Mua ei ainakaa kiinnosta ruveta kahtelee vanhoja kuvia ja lähettelee niitä semmosiin ryhmiin, missä ei oo kuvassa esiintyviä henkilöitä. Mää en ainakaa siitä mitään kiksejä saa. Enkä mää laittele mihinkää ryhmiin varatuista pojista ja ihtestäni kuvia. Kertokaa nyt herrajumala että MIKSI?! :D  Ja miks pitää puukottaa selkään? Ensi esitetää niin hyvää kaveria ja tunnin päästä ollaanki niin  erimieltä että. Oikiasti voisitte selittää mulle tän jutun, sen ootte velkaa, aamen. 

Jos mä oisin vihaaja varmaan vihaisin mua myös Mut tajuan et oot meistä se joka itkee Älä pliis siis enempää nolaa itsees!!!

Meil ei oo sormuksii, ei taulutelkkarii Jotka kuuluu siihen kulissiin

Vajaa yhdeksän kuukautta sitten... Mulla oli paha poskiontelon tulehdus. Olin monta päivää pois koulusta. Koulussa oli maanantaina alkanu väri viikko.

Maanantain olin kotona, sairastelu vei kaikki voimat. Kavereita oli, muttei ihmistä joka ois mielessä kokoajan, jota rakastas enemmän ku ketään ikinä. Makoilin koko päivän sohvalla ja unelmoin siitä että vielä joskus saisin kahtoo telkkuu oman kullan kainalosta...  

Tylsääki tainnu olla..:D

Tiistaina oli sähly turnaus. Se on meidän koulussa kerran vuodessa, sitä en halunnu missata ja olihan puolet päivästä sitä, joten oli rento päivä koulussa. 

Aamu meni matikan tunnilla nopeasti vaihdellessa kuulumisia kavereiden kanssa, enhän niitä ollut puolee viikkoo nähny. Muilta tunneilta ei muistikuvia. Matikan tunti jäi siitä mielee ku kovinkaan monella ei ollu kirjoja mukana ja sen voi arvata kumpaan ryhmään kuuluin(; 

Ruokailuun menin tyttöjen kans iha normaalisti. Me istuttii ihan ruokalan perällä ja muistaakseni lähin hakee näkkäriä. Ysiluokan poikia istu vajaa kymmenen ruokalinjaston vieressä.

Kuulin jotaki epämäärästä huutelua, en jaksanu kiinnittää siihe enempää huomiota ja menin normaalisti takas pöytään tyttöjen kans. 

Sähly turnaus alko. Monella tytöllä oli kamerat mukana. Menin istuu toisiks ylimmälle penkki riville katsomoon. Riikka hipsutti aika nopiaa kans sinne ja siihe sit rupes kertyy väkiä enemmän ja vähemmän. No ei sitä peliä oikee kukaa jaksanu seurata, keskityttii enemmän kuvien ottoon. Janne rupes heittää siinä jotai et " tietäsippä Reetta mitä tuo Jari susta ruokalasa sano" Tottakai mua rupes kiinnostaan ja minä joka en periksi anna kyselin kaikilta että mitä sielä on tullu puhuttua. Jari koitti saaja Jannen hiljaseks ja minä jatkoin kyselemistä ja kaikkia vaan nauratti, eikä kukaa suostunu kertoon mulle..

Menin Riikkalle koulun jälkeen, myös Taija tuli sinne. Ooteltii koulun pihalla linkkua ja kysyin vielä Joonakselta viimesen kerran että mitä se on musta puhunu. Joonas tuumas asiaa että " parempi olla hiljaa tai oon huomena päätä lyhyempi:D " kaikkia muita nauratti, vaa ei mua. 

Päästiin Riikkalle. Menin Riikkan tabletilla Facebookkiin ja kappas Jari oli paikalla. En voinu tehä muutaku kysyä siltä että mitä sielä koulusa tullu huueltua. No Jari selitti tilanteen ja sielähä nyt pojat oli härnänny toisiaan ja heittäny kaikenlaista läppää.  

Laulettiin tyttöjen kans SingStaria ja muistaakseni Riikkan kans lauloin Antti Tuiskun Hyökyaalto biisiä. Siinä oli hetkeen sopivat sanat. 

Äiti haki mut töiden jälkeen kotiin. Ekana suunta Facebookkiin ja kahtoo oisko jari paikalla. No kyllähän se oli ja me vaa puhuttiin ja puhuttiin. Illalla nukkumaan mennesä viimesiä viestejä vaihdellesa tuntu uskomattomalta että jollekki on nii helppo puhua kaikesta. 

Keskiviikko tuli ja kouluun laittauduin enemmän ku koskaan. En muista mikä väri viikon päivä oli. 

Torstai 14.2 oli ystävänpäivä ja väri viikon aiheena halipäivä. Eli aamulla saatii sydämmet kaulaan ja sit koko päivä halaillaan kaikkii ja kerätää nimii. Koko päivän oltii koitettu juulian kans jos uskallettas mennä halaa jaria ja tomia. 

Ruokavälkällä jollon kaikki on aulasa halailemasa toisiaan. Sillon mun silmät jämähti jariin kiinni. Sanoin juulialle että nyt mennää, enää ei tuu uutta tilaisuutta. Pojat istu toisella puolen kytävää. Mää menin ekana jarin luo, olihan mää siuhen vähä tainnu ihastua. 😊 ja juulia meni tomin etee. Ku olin n. metrin päässä jarista se sano et "rempuli mä tiesin tän" no tomi nousi kohteliaana ylös ja halas juuliaa ja mää sanoin jarille et jos nyt nousisit seisomaan... Loppu päivä sitte meneki kaikille hymyillesä ku naantalin aurinko. 

Jarin kans tekstattiin puolitoista viikkoo ja sit sain sen kylälle. Toki se oli jaakon ja joonaksen kans. Olin niiden kans koko illan ja meillä synkkas jarin kans nii hyvin että se tuntu jo sillon aivan omalta.. Nuoppari meni kiinni 9 ja jari meni jaakkolle oottaa kyytiä. Me tekstattii kokoajan, muuta en niistä viesteistä muista ku et "mun ois pitäny tulla teille oottaa, mulla saattaa loppu akku.." 

Keskiviikko alko taas hymyssä suin, tiesin että koulusa on poika joka oottaa mun näkemistä. Koulusa ootin kokoajan välitunteja ja en halunnu yhtää et koulu loppuis ja jari lähtis kotii. Koulun jälkee vaihdettiin jarin kans viestejä normaalia enemmän. Kysyin varmaa kymmenennen kerran jarilta, voisko se tulla meille. No se mietti ja sano että kyllä sen nyt on pakko tulla. 
Taisin soittaa äitille ekana ja kysyy et meniskö se haapajärvelle yöks ku ois tyttöjen ilta..xd kävin suihkusa, jarilta tulee viesti et tuun tunnin päästä. Kuivasin hiuksia ja Jarilta tulee viesti "oon jo tulosa" jatkoin hiusten kuivaamista ja meikkasin samalla. Jari kysyy misä asun ja käskin sen jäädä virille ja hakisin sen sieltä. Meikkasin äkkiä. Hiukset ei kerinny kuivua kunnollla. Puin äkkiä vaatteet ja laitoin nahkatakin päälle. Mm'm pakkasta oli 20 astetta ja minä vejän jonku tekonahkatakin päälle, tärkeintä että näyttää hyvältä...

Koitin selittää Jarille mihi päi lähtä kävelee ja olin varma ettei se ees oikeesti tuu vas nauraa josaki puskasa poikien kans mulle. Mua pelotti. silmistä valu kyyneleet, olin onnellinen. Pakkanen unohtu sillä hetkellä ku näin Jarin kävelemäsä mua kohti. Ku näin Jarin ihan mun vieresä, menin lukkoon, en saanu sanaa suusta, olin maailman onnelliisin tyttö! 
Samuli tulee yhtäkkiä siihe ja kysyy " onko teillä täällä jokku treffit" kevensi tunnelmaa ja rupesin nauraan. Lähettiin Jarin kans meille kotiin. Veera oli ransun kans lenkillä. Mentiin mun huoneeseen. Oli aika outoa. Monta viikkoo tekstattu ja sit yhtäkkiä ei ois muka puheen aiheita. Tuntu hassulta. Pädi toi turvaa ja annoin sen Jarille se meni silllä Facebookkiin.. Veera luuli että mulla on vaa joku kaveri ja tuli koputtaa ikkunaan... No ehkä pahimmalla hetkellä ikinä ja sitä kuulemma hävettää se vieläki. :DJari oli meillä monta tuntia ja kyllä se tuntu tosi haikeelta ku piti päästää se kotiin. 

Seuraavana aamuna menin kouluu ja soitin Riikkalle et missä se on ja se oli kuulemma ylhäällä taijan kans. Menin Yläkertaa ja Jari ja Tomi makoili lattialla Jari sano huomenta mä en uskaltanu etes vastata.. Ku kerroin tytöille edellis illasta, ei ne meinannu uskua.. 
Jari tuli  heti seuraavana päivänä takasi ja sillon Laura tuli hakee Jaria vasta kolmen aikaa yöllä ja kyllähä siinä oltii keritty jo nukahtaa. 

Perjantaina oli disko. Tytöt tuli meille ennen diskoo ja ku ne ei oikee uskonu, että oon iha oikiasti napannu koulun parhaaan pojan niiin.... Työt meni vaatehuoneesee ja ku Jari tuli, Riikka pisti pädistä soimaan tulin minä kaapista ulos ja kyllä mua, Juuliaa, Riikkaa ja Taijaa nauratti mut Jari suuttu mulle ja pahasti..:D Meijän piti mennä yhesä diskoo, mulla jäi avaimet sisälle ja ku lähin hakee niitä ja pääsin takas ulos nii näin vilauksen Jarista ku se karkas Antin kyytii. No mentii tyttöjen kans virille ja ku oltii jonkuaikaa oltu nii Jari soittaa et on ulkona ja menin sinne.. No jarin sisälle tulosaki oli pari muuttujaa ja ei se diskoo päässy..   Oltii sovittu et Jari jää yöksi. Ja olin jonku tunnin sielä ja soitin Jarille et lähetää kotii.. Laura soitti ja sano et tulee hakee nyt. Jari kahto mua silmiin kysyvästi, nyökkäsin ja halasin sitä ja sit se sano et jään tänne yöksi. Aamulla herättii aikasin ja muistaakseni Reima oli poikien kans haaparannassa ja ne tuli hakee Jaria vasta illalla myöhään..

Vaikka tiedän sulla on varmaan monta ottajaa 

Monella tapaa mua parempaa

Tiedän olevani ujo ja joskus liian tavallinen 

Silti tiedän sen, tiedän sen olit jollekkin se ensimmäinen

Mulle oot se viimeinen 

kahdeksan kuukautta oot mun rinnalla ollu. Otettu elämästä irti! Nautittu talvesta, keväästä, kesästä ja syksystä. Pidetty yhdessä hauskaa. Valvottu myöhään ja tehty kaikkea kivaa, mistä molemmat tykkää. Riidelty on. välillä pahastikki, mutta kaikesta ollaan selvitty, yhdessä. Tällähetkellä oot mun vieressä. sun käsi on mun käden päällä, mä kirjotan tätä postausta, kuunnellen sun unista tuhinaa. En tiedä mitään parempaa.  Nyt voisin lopettaa tän kirjottamisen tältä erää ja antaa sulle suukon otsalle ja sanoo vielä kerran että rakastan sua nyt ja aina. Käperryn sun viereen ja toivon että saisin aina olla siinä. :*

kumpi meistä sen tekee ja myöntää tappion?

 Pitkä postaus tauko takana. En edes muista mistä olen viimeks teille käyny postailemassa. Oulun reissu takana päin. Mun selkäranka on tosta lapaluiden kohalta kiero, mutta sille ei enää mitää voi. En kuulemma enää kasva pituutta, ainakaan montaa senttiä. 

Ostin halpiksesta uuden hupparin maanantaina. 

Perjantaina aattelin että oon ihan vaan kotona koska oli kuumeinen olo. Jaakko soitti ennen kaheksaa että tulee kahville ja sitte päätin lähtä käymää kylällä. Illalla Joonas tuli kahville ja Jari kömpi yöllä mun viekkuu nukkuu.

Olin tetissä Kärkkäisellä. Kaikki meni perjantaihin asti hyvin, sitte vaan olin nii voimaton. En nukkunu kunnolla tällä viikolla ku pari yötä. Mulla perjantaina meni rikki pari laatikkoa ja irtokarkki rasia kaatu lattialle. Olin nii väsyny, etten ees tajunnu mitä tein. Saatiin perjantaina kuulla yhen aikaa, että meillä ois pitäny olla joka päivä 1-2 kahvitaukoa ruokatauon lisäksi... Se otti päähän. Mutta lähettiin tyttöjen kans sitte tuntia aijemmin. Luulin että oon siellä tetissä yksin, mutta maanantai aamuna ku menin sinne nii sielä ootti 2 kärsämäkiläistä tyttöä Johanna& Terhi. Meillä oli torstaihin asti hauskaa, mutta perjantaina olin nii väsyny että olin vihanen kaikille.

Ensilumituli ♡

Lauantaina aamulla nukuttii myöhään, syötiin hyvin, leivottii pullaa, katottii telkkuu. Ilta sitte meniki tosi huonosti.

   
Lauantai sunnuntai välisenä yönä en nukkunu paljo yhtää. Näin painajaisia ja heräsin tosi monesti, onneks oli Jari vieresä nii oli helpompi nukahtaa uuellee ku Jari piti kiinni.
Tuntuu et oon joku 5 wee. Nään painajaisia ihan sairaan monesti, mun on vaikia nukahtaa uudelleen ja jos jari ei oo vieressä ja en herää painajaisee ihte nii aamulla oon yhtä väsyny ku en ois nukkunu ollenkaa.. Sen takia mulle on tärkeetä että jari on meillä mahollisimman paljo öitä. 

Maanantaina näin myös Jarin kummipoikaa, voiko sulosempaa olla?♡

Vuosi takaperin en tykänny yhtää glögistä, nyt en tiiä mitä tekisinkää ilman glögiä!

Joka työpäivän jälkee oli pakko ostaa tuommonen, toi oon vaaaaan niiiin hyvää! SUOSITTELEN :d

Rento meininki, glögiä ja aine uusiks! 

Toin sillon Oulusta tullen Arnoldsista donitseja. Nam!

Tehtiin jarin kaa donitseja viikko sitte :d

ps. nyt mut löytää myös Bloglovinista (: