Uuden vuoden suunnitelmat meni uusiks tai eikai meillä mitään isompaa ollu suunniteltuna, mutta Jari ei taida ehtiä ku vasta ihan illalla meille. Sen serkku menee naimisiin, ompahan ainaki päivän valinnu. ;D En tiiä mitä keksin sitte itelleni, synttäripäivänä yksin kotona. No mutta ei se ainakaa murehtimalla parane.
Huomenna ois tarkotus käyä ottaa passikuvat ja sitte kipittää niiden kans poliisilaitokselle, että saisin sen passin. Helmikuun kuudes päivä, lähtee lento Oulusta kohti Teneriffaa.♡ Ihanaa päästä sinne lämpimään viikoksi! Ainut vaan että Jari jää tänne kylmään Suomeen, tekis mieli ottaa se matkalaukkuun mukaan!
Joulun aika oltiin Vuokatissa. Viimeviikon sunnuntaina pakattiin ja lähettiin ajamaan kohti Vuokattia, haettiin Veera matkalta mukaan ja voi että meillä oli hauskaa! Päästiin mökille ja ruvettiin purkamaan tavaroita, lakkasin Veeran kynnet, pelattiin lautapelejä, syötiin, ooteltii että Nonna, Antti, Maija ja Kalle pääsee perille kans. Tiistaina heti aamusta aloin värkkäämään Veeralle kiharoita ja niistä tuli hyvät vaikka itse sanonki! Torstaina Maija herätti mut ennen kahdeksaa. Rupesin heti ihan intona pakkaamaan! Meidän oli tarkoitus että lähetään kahden aikaa. Mutta siellä tais olla pari muutakin innokasta kotiin lähtijää ja jätettiin mökki jo ennen yhtätoista. Oltiin kahdelta kotona, soitin heti jarille ja en kerenny kissaa sanoa, nii Jari oli jo täällä. Kyllä siinä sitte itku pääsi. Tuntu että olin ikuisuuden pois. Torstaista lähtien Jari on ollu täällä ja nyt kun se on kotona (tai Ylivieskassa..) niin tuntuu jotenki nii yksinäiseltä olo..
Nyt tähän voi lopettaa jos ei jaksa lukea meidän tulevaisuudesta..
Mulle tuli äskön semmonen kummallinen himo kahtella hääpukuja. Ja kuuntelin häävalsseja ja kyllä, mulla on nyt kaksi, mistä se sitte valitaan! Tiiän että aika kaukasta, mutta silti niin lähellä. Ehkä enää kolme vuotta ken tietää.(; Ootan niin paljon sitä että valmistun koulusta, saan työpaikan ja voidaan ruveta rakentaan sitä meidän omaa kotia. Kotia jonka saan sisustaa ihan ite, kotia joka on ihan ite suunniteltu, kotia joka on rakkaudella tehty ihan ite. En voi ees kuvitella sitä hetkiä ku saadaan pitää tuparit ihan omassa kodissa! Ootan sitä päivää ku kuuta nousevaa, että varataan kirkko ja ruvetaan suunnittelee häitä. Ja tottakai ne lapsetki haluan aika nopskaa sen jälkeen.
Torstaina kun tultiin kotiin. Jari tuli, se istu meidän sängyn reunalle, menin sen syliin. Tuli kummallinen olo. Tajusin että ihan oikiasti istun ihmisen sylissä, joka rakastaa mua. Mun sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Katoin vaan ulos ja hymyilin. En kuullu mitään, en sanonu mitään, en aatellu mitään muuta kuin meitä. Sillä hetkellä tunsin sen sisimmässäni, että rakastan Jaria niin paljon että en ikinä päästä siitä irti, en ikinä halua erota. Haluan Jarin kans yhteisen tulevaisuuden!
Eilen mulla oli paha olla, en tuntenu oloa turvalliseksi kotona. Jari oli poikien kans. Sillä loppu puhelimesta akku, paha olo kasvo ku en saanu puhua enää Jarin kans. Ei mulle jääny muuta vaihtoehtoo ku pommittaa poikia ja en vaa voi sanoilla kuvata sitä tunnetta ku pojat pistää viestiä että "käy kohta aukasee Jarille ovi(:" Olin jo nukahtanu ja luulin että ne vaan kiusaa, sitte rupes kuuluu mersun ääni ja auton ovi paukahti.. Sieltä se Jari kahden aikaan yöllä tuli, aika väsyneenä.. Pyysin jaria hakemaan mulle juotavaa ja kun se meni keittiöön koitti laittaa valoja, kuulu vaan iso pamahus. Keittiösä meni lamppu tosi pahasti rikki ja siinä samalla sitte sulake. Oon aina hirviän säikkynä Jarin suhtee, mua vaan kokoajan pelottaa että sille käy jotain… Jarilla oli lasi kädessä ku se meni keittiöön ja ku tuli niin hiljasta, luulin että Jari sai sähköiskun ja se lasi hajos sen kätee ja menin pieneen paniikkiin. Pomppasin sängystä ylös ja toistin Jarin nimeä niin kauan että kuulu vastaus. Säikähin niiiiiin paljo että melkee itku pääsi, halasin Jaria ja mua pelotti kokoajan että se oli satuttanu ittesä.. Vielä nukkumaan mennesäki mua pelotti. Jari koitti selittää että ei tuommosesta voi saaja sähköiskua, mutta en minä uskonu, halusin vaan olla sen kainalossa niin kauan että nukahin.
Aattelin taas vuoden viimenen päivä väsätä semmosen postauksen jossa on joka kuukaudesta jotaki! Nyt meen nukkuun, että jaksan huomenna herätä aikasi laittautuu!
Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa
Sinä vain, sinä vain
sinä vain, saat mut tuntemaan
että mä kelpaan
Sinä vain, sinä vain
saat mut taistelemaan
tuulimyllyjä vastaan ♡
Mutten mitään, en ketään
Alla ikivanhan auringon
En mitään, en ketään
Enemmän kuin sua ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti