sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kengät opetettiin solmimaan, nyt alan kävelee oppimaan Kahdella jalalla mä seison, vaikka horjun

Järki lähti näkemiin. En tiiä miten tuun selviin seuraavista kolmesta viikosta. Ens viikolla mulla on kemian, ruotsin ja bilsan koe... Kemiaa oon yrittäny lukee, mutta ei vaan jää päähän. Ruotsia ja bilsaa en oo vielä alottanukkaa. Tiiän, tulee kiire. Ens viikosta voin selvitä jollai ihme taikavoimilla mutta sitä seuraavasta en. Mulla on maanantaina yh koe, keskiviikkona enkun, torstaina aika oyssiin, perjantaina äidinkielen koe. Sitteku tuo tappava viikko on ohi nii alkaa tetti.. 


Meen kärkkäiselle ja kaiken piti olla hyvin, sovittiin et meen kymmeneks ku saan sillon kyydin, mutta ei, mun pitäs olla yheksältä ylivieskasa ja en tiiä mistä ihmeestä revin kyydin! 

Mun pää räjähtää. En vaa tiiä miten jaksan ja mistä saan mulle ja jarille aikaa?! Kokeet vie kaiken ajan ja voimat. Ihmettelen syvästi että miten jari kerkes olla mun kans nii paljo ku se oli ysillä. Se tuli joka toinen päivä, välillä se kävi eka kotona ja välillä ei. Se yleesä lähti 11-3 aikaa yöllä kotii. Mulle se ei tuntunu olevan ongelma, en lukenu kokeisiin, tekstasin tunnit, suoraa sanottuna mua ei kiinnostanu yhtää koulu tai mikää muukaa jari oli mulle kaikki kaikesa ja viikoloput meni iha vaa biletykseen ja jarin kans olemiseen.. 



Tää viikoloppu on ollu aika rauhallinen. Perjantaina lähettii jalasjärvelle ja tultiin eilen jo takas. Kävin eilen illalla lenkillä ja kyllä teki kipeetä olla juoksematta. Teki vaan nii paljo mieli kokoajan juosta,mutta en voinu, enkä saa juosta vielä ainakaa viikkoon. Oon viikon syöny 1500 penisliini kuuria ja se jatkuu vielä pitkälle ens viikkoon. Jari soitti perjantaina että se lähtee Henrikin kaa haaparantaan.. En tykänny ideasta, mutta enpä ihtekkää ollu kotona. Pojat tullee tänää illalla tai yöllä ja jari tulee ehkä huomena käymää jos keerkeen tänää lukee yhen kappaleen ruotsia iha kunnolla. 

Mua pelottaa mennä sinne oyssiin. Mulla on skolioosi ja ku oon vielä jonku aikaa kasvavasa iäsä nii mulle saattaa tulla se tuhon muovikorsetti. Toivon vaan että ei tulis. Se ei enää suorista mun selkää, mutta estää selän kasvamasta enemmän kieroo. Ehkä siitä ei enää oliskaa mitää hyötyä. Käytiin eilen seinäjoella ja hm ois ollu ihania paitoja, mutta iha turhaa oisin ne ostanu koska ne saattaa olla mulle viikon päästä iha liian pieniä jos tulee se korsetti ja sitte mun pitää ostaa iha sikapaljo vaatteita koska mulle saattaa sen jälkee mahtua enää vaa pari hupparia.. Mutta en jaksais stressata siitäkää vielä, koska tosiaan täsä on kaikkia muutaki mietittävää. Mutta ei sille voi mitään, kyllä tuommonen asia painaa mieltä. Oikeesti saatan joutua kulkeen jonku vuoden tai kaks semmonen muovi tötterö päällä. Eniten pelottaa että mua ruvetaan kiusaamaan sen takia. Jos pitää vaikka jotaki neuletta tai vastaavaa ja siitä paistaa ne muoviosat läpi nii huhhuh miltä se näyttää. Kuljenko pari vuotta pelkissä huppareissa, kesälläki? Onneks mulla on jari, se tukee mua siinä asiasa tosi paljo. Kai sitäki pelottaa että jos saan liikaa kommenttia siitä korsetista nii en iha oikiasti käytä sitä, mielummin oon vinoon kasvanu ja meen joskus leikkaukseen, mitä että kuuntelen koko ajan semmosta "minkä tötterön oot päälle vetäny" " mikä robotti oot" "ootko sää jotenki vammanen" En ees halua kuvitella millasta sen kans on nukkua.. Tai jos se tulee iha tohon solisluun korkeudelle nii minkälaisia vaatteita sitte käytän? Joo mutta en jaksais enää miettiä sitä. Kahtoo sitte viikon päästä mitä ne lääkärit sanoo. 

Aattelin kysyä iskältä jos se maksais mulle mopokortin ja mopon. Olis se sillo aikoinaa maksananu ne veerallekki nii miksei mullekki.. En oo varma saako nivalasa ajaa talvellaki? Ja sielä se ois satasen halvempiki, mutta kyydit taas suuuri ongelma. Ylivieskasa ehkä helpompi, mutta en saa korttia vastaku huhtikuusa. Luulen että ens kesän sitte kuljen iskän mukana raksoilla jos se sen maksaa. Mutta sillee se ei haittaa, koska meen sinne raksapuolelle kouluun jos vaan pääsen. Jos mulla on intoo nyt lukee kokeisiin nii saatan päästä sinne. 




Kun mä oli vaahtosammuttimen kokoinen
Sanottiin "varo mitä haluut tai voit saada sen" 
Muistin heitä, "lähde onneasi onkimaan
Mut muista et kotona lämmin ruoka odottaa""
Nyt taas on pyörät alla, ei vielä tietoa minne meen 
Se mulle selvii vasta kun kokeilen


                                            -Reetta 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Sä oot se tyttö joka saa pahanki pojan itkemään.





Tein uuden blogin koska vanhassa on liikaa poistettavaa.. 

Oon taas sairaana.. Crp nousi päälle sataan ja äiti ei päästä mua kouluun. Tylsää päivästä toiseen, kotona ei oo mitään tekemistä ja ei oikee voi käskee ketää käymään koska se ois varma että tää angiina tarttus, mutta kävi Jari eilen mua piristämäsä. 

Ens viikolla kolmekoetta, pää lahuaa ku koittaa lukee niihin.. En tiiä miten selviin tästä lukuvuodesta. Mulla on nyt jo iha tuhosti poissaoloja ja lisää vaan tulee.. Mun on pakko nostaa keskiarvoo, tosi paljo.. Mun unelma ois olla sisustusrakentaja ja kalajoella ois jopa siihen kouluki, mutta se on kaksoistutkinto ja mulla ei oo mitään mahollisuuksia päästä sinne sisään ja en jaksaiskaan kaksoistutkintoo joten meen raksapuolelle. En vielä tiiä et nivala vai kalajoki, jos meen kalajoelle saan kyllä kuulla siitä. "Meet sinne vaan Jarin takia."  Mutta en anna sen vaikuttaa siihen mihin kouluun haen. Nivalaan lähtee tietääkseni linkut tuntia aijemmin ku kalajoelle ja mielummin nukun senki tunnin:d Mutta palataan asiaan sitte keväällä. 

Mua pelottaa ihan sairaasti. Oulusta tuli kirje, jota oon viimeset kaks kuukautta kauhulla oottanu. Mulla huomattii skolioosi viimeks ku olin oulusa lastentautuien puolella. Ja nyt sitte mulle oli varattu aika skolioosiröntgenkuvaukseen ja ortopedille. Eniten mua pelottaa että mulle tulee semmonen 23h/vrk korsetti joka siis on mulla ihan kokoajan päällä paitsi lenkillä ja suihkussa.

 Äiti lohutti et tällä kertaa ne ei tee nii kipiää ku viimeksi:D Viimeks mulla epäiltiin aivokalvontulheusta jonka takia multa piti ottaa selkäydinnestettä.. Se oli mun elämän kauhein kokemus. Multa puudutettii semmonen pikku kohta selästä ja sitte sinne se lastenlääkäri tökkäs sen neulan, no eihä se sieltä mitään muutaku verta saanu tulemaan ja sit ne soitti toisen lääkärin siihen. Se ei enää voinu koittaa samasta kohtaa ja pisti siitä vierestä josta ei ollu ees puudutettu. Mää en saanu liikkua yhtää, yks hoitaja veti mua reisistä kippuraa toinen paino olkapäitä reisiä vasten, kolmas  tullee siihe naaman etehen selittää miten pitäs hengittää. Se ei ollu semmonen parin minuutin näytteen otto niinku vois luulla. Sieltä tulee ensin verta ja eikä sitä selkäydinnestettä mitä pitäs tulla. kuus putkee, jokaseen kymmenen tippaa ja voitte vaa kuvitella kuin hitaasti ne viimeset viis tippaa tulee.. Se neula on kokoajan sielä selässä ja siinä ei paljo väännellä eikä käännellä ku siinä vaa ootetaa ja ootetaa että ne nesteet tulee. Se operaatio oli pitkä ja kivulias. Mulle ei oo ikinä tehty mitään nuin kauhiaa. Kysyin sen jälkee että mitä mulle ois tapahtunu jos oisin liikkunu nii ne vaa sano että jos oisit potkassu vaikka jalat suoraks nii oisit voinu halvaantua.  Eikä se kipu loppunu siihen, seuraavan kuukauden mää vaan makasin. En pystyny olemaan pystyasennosa ku heti tuli pää ihan tajuttoman kipiäksi. Suihkusaki ku kävin nii aina oksensin koska en vaa pystyny seisoo! 

Asiasta hiihtoon. Mua pelottaa. Mun pitäs lähtä tammikuusa Teneriffalle. Me kahtotaan jostain syystä AINA Jarin kans niitä lentoturmatutkina- ohjelmia:D Mulla vaan nyt on semmonen käsitys että lentokoneet voi tippua iha tost noi vaa, jonka takia mulla on hirvee lentopelko.. En oo ikinä käyny missään muualla ku  Ruotsissa, joten se ois aikamoinen tilasuus päästä johonki vähä kauemmas. Oisha se ihanaa keskellä talvee lähtä ottaa viikoks aurinkoo, suorastaa unelma! Ja sitte mua pelottaa se ruoka.. Otanko hirvenpurkkilihaa mukaan ja elän sillä viikon, seki ois kyllä unelma..:D Sitte se suihku jutska, veera kävi turkisa ja sano että sielä piti varoo et ei mee vettä suuhun. Apua! Sitte siinä on seki että puhelin.. Senki kans tulee kuitenki ongelmia.. Ehkä en stressaa tollasesta, vaan meen sinne ja nautin lomasta.. 


-Reetta